Liikunnan sovittaminen arkeen

Tänään sain yllättäen aikaa ihan vain itselleni, kun mummi ja pappa ottivat lapset luokseen yökylään. Kiva yllätys, etenkin kun loma ei ole mennyt ihan parhaissa merkeissä. Vatsatauti sekoitti pakkaa ihan kunnolla, etenkin meidän toisen neitimme osalta. Hänellä todettiin pari viikkoa sitten haavainen paksusuolentulehdus, colitus ulcerosa. Tauti on ärhäkkänä ja lääkitys ei  ole vielä ehtinyt kunnolla  vaikuttaa. Vatsatauti ei todellakaan tehnyt valmiiksi ärtyneelle suolelle hyvää ja tämä on tuonut todella rikkonaisia öitä meille. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt, ehkä silloin, kun lapset olivat vauvoja.

Mitä sitten tein yllättäen tulleella omalla ajalla. Aluksi mietin, että lähtisin Ikeaan katselemaan sisustuksen uusia tuulia. Sitten hylkäsin ajatuksen. Kävin tekemässä viikonlopun ja alkuviikon ruokaostokset, ihan rauhassa. Siivoilin vähän kotona ja naputtelin yhden lasten vaatepaketin huuto.netiin myyntiin. Ja sitten menin salille. Voi, että se teki hyvää ja taas kerran mietin, että liikunta pitäisi saada säännölliseksi osaksi arkea. Valitettavan usein, se jää muiden kiireiden alle.

Olin ennen lapsia kova liikkumaan. Kävin salilla ja jumpissa 5-6 kertaa viikossa. Sen lisäksi koiran omistajana lenkillä joka päivä, säässä kuin säässä. Vielä esikoisen jälkeen sain jonkinlaista säännöllisyyttä liikuntaani, pari kertaa zumbaa ja ratsastunti kerran viikossa. Tyttöjen jälkeen alkoi alamäki. Aloitan ja lopetan, aloitan ja lopetan. Pitkittinyt flunssa tai joku syy, joka saa homman jälleen kerran leviämään.  Joulun välipäivinä nilkan venähtänyt nivelside.

Olen kuullut sanonnan, että sille on aikaa tai tekee aika, mikä on itselle tärkeää. Kyllä varmaankin näin on, mutta aina se ei helppoa ole . Asiaa eivät auta miehen epäsäännölliset iltapainoitteiset työajat.  Se että vien ja haen lapset pääsäntöisesti hoidosta. Omien harrastusten lisäksi ovat vielä ne lasten harrastukset. Esikoisen jalkapalloon liittyviä menoja voi pahimmillaan olla viitenä päivänä viikossa. Tyttöjen harrastusten lomaan voin nykyään onneksi sovitella niitä omiakin liikuntajuttuja, tannsitunnin aikana kuntosalia ja sen jälkeen yhdessä uimaan. Jumppatunnin aikana lenkille.

Kesällä ja vielä pitkälle syksyyn sain pidettyä säännöllisestä lenkkeilystä kiinni. Kevään myötä tämä pitää ehdottomasti ottaa ohjelmaan takaisin. Keväällä ja kesällä, kun voi hyvin lähteä lenkille vähän myöhempäänkin. Talvella en hirveästi halua kovin myöhään lenkkeillä,  etenkin kun parhaimmat lenkkireitit ovat valaisemattomia.

Kotijumppa olisi yksi vaihtoehto. Tässä olen ollut hiukan huono. Vaihtoehto sekin, jota pitäisi yrittää jaksaa tehdä, kun muulle treenamiselle ei ole aikaa.

Miten saatte sovitettua liikuntaa arkeen, onko se helppoa vai vaatiiko järjestelyjä ?